Aikaisemmassa kirjoituksessani käsittelin sitä, miten eri tavoilla tunteet voivat vaikuttaa oppimiseen. Jotta voimme huomioida tunteet paremmin opetuksessa ja koulutuksissa, on tärkeää muodostaa ymmärrys siitä, mikä oppimisessa oikeastaan herättää tunteita.
Käytän oppimiseen liittyviä tunteita käsitellessäni lähtökohtana Reinhard Pekrunin saavutustunteiden kontrolliarvo-teoriaa (control-value theory of achievement emotions) (Pekrun, 2006, 2024; Pekrun ym., 2023; Pekrun & Perry, 2014). Tämän teorian mukaan opiskeluun liittyvät tunteet syntyvät yksilöllisten kontrolli- ja arvoarvioden seurauksena. Merkityksellistä siis on: 1) onko opiskelutilanteella tai lopputuloksella sisäistä tai ulkoista arvoa yksilölle, ja 2) kokeeko yksilö kontrollia noista opiskelutilanteista tai lopputuloksista.
Tässä yhteydessä arvolla viitataan siihen, kuinka tärkeänä henkilö pitää opiskelutilannetta tai lopputulosta: kokeeko hän, että esimerkiksi tietyllä opetustilanteella on mahdollisuus tukea häntä tavoitteiden saavuttamisessa? Kontrollilla puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi kokemusta omasta kyvykkyydestä tai mahdollisuudesta saavuttaa tavoitteet.
Kontrolliarvoteorian mukaan oppijan tunteet syntyvät näiden henkilökohtaisten, usein hyvin automaattisten arvioiden perusteella. Olen koonnut kontrolliarvoteorian esittämiä tunteita ja niihin yhdistetyt kontrolli- ja arvoarviot alle taulukkoon. Taulukko on ladattavissa myös pdf-muodossa.
Kontrollin ja arvon tunteminen on tärkeää oppimista tukevien tunteiden synnylle
Taulukossa oppimiseen liittyvät tunteet on eritelty sen mukaan, liittyvätkö ne opiskeluaktiviteettiin (esim. luento, itsenäinen opiskelu, ryhmätyö) vai lopputulokseen (epäonnistuminen tai epäonnistuminen). Lopputulokseen liittyvät tunteet on vielä jaoteltu sen mukaan, koetaanko niitä ennen lopputuloksen saavuttamista vai sen jälkeen. Värikoodeilla olen pyrkinyt nostamaan taulukosta esiin sen, miten oppimisen kannalta suosiollisina (positiiviset aktivoivat tunteet; sininen väri) tai epäsuosiollisina (negatiiviset deaktivoivat tunteet; oranssi väri) pidetyt tunteet ovat yhteydessä oppijan koettuun kontrolliin ja arvoon. Tätä taulukkoa voi halutessaan siis verrata aikaisemman kirjoitukseni taulukkoon, jossa erittelin, miten tunteiden valenssi (positiivinen/negatiivinen) ja aktivointitaso (aktivoiva/deaktivoiva) vaikuttavat oppimiseen.
Taulukosta nähdään mielestäni hyvin, että koettu kontrolli ja arvo ovat tärkeitä oppimiseen positiivisesti vaikuttavien tunteiden synnylle. Esimerkiksi tärkeäksi koetun opiskeluaktiviteetin aikana itsensä kokeminen osaavaksi ja pystyväksi ruokkii oppimista tukevaa nautinnon tunnetta. Ennen lopputuloksen saavuttamista varmuuden tunne onnistumisesta tai keskittyminen mahdolliseen onnistumiseen lisäävät oppimista tukevaa toivoa, iloa ja varmuutta. Onnistumisen seurauksena koettu ilo syntyy pelkästä onnistumisesta itsestään (kontrollilla ei merkitystä), ylpeys onnistumisen syiden näkemisestä omissa taidoissa tai vaivannäössä, ja kiitollisuus onnistumisen syiden näkemisestä ulkoisissa tekijöissä.
Vastavuoroisesti vähäinen arvo tai vähäinen koettu kontrolli yhdistyy tunteisiin, joita pidetään haitallisina oppimiselle. Näitä tunteita ovat erityisesti negatiiviset deaktivoivat tunteet. Tylsyyden takana on kokemus, ettei opiskeluaktiviteetilla ole mitään arvoa (positiivista tai negatiivista) itselle. Koettu varmuus tulevasta epäonnistumisesta puolestaan ruokkii toivottomuutta. Suru seuraa epäonnistumisesta itselle tärkeässä asiassa, ja pettymystä herää, kun odotettu onnistuminen ei toteudukaan.
Haluaisin nostaa kuviosta vielä negatiiviset aktivoivat tunteet, jotka voivat joskus hyödyttää oppimista esimerkiksi lisäämällä motivaatiota, mutta jotka kuitenkin monessa mielessä ovat oppimista haastavia (ks. aikaisempi kirjoitus). Kontrollin tunne näyttäytyy näiden tunteiden syntymisessä tärkeältä. Vähäinen kontrolli itselle tärkeässä opiskelutilanteessa voi johtaa vihaan ja turhautumiseen, kun taas epäonnistumiseen keskittyminen voi lisätä lopputulokseen liittyvää ahdistusta. Häpeän syntyminen oppimistulokseen liittyen ei liity suoraan omaan kontrolliin vaan ylipäänsä omien kykyjen tai panostuksen kokemiseen riittämättöminä. Jos taas henkilö kokee epäonnistuneensa ulkoisten tekijöiden vuoksi, voi se synnyttää vihan tunteita.
Itselleni tämä taulukko on ollut tärkeä keino hahmottaa erilaisten tunteiden syntymistä oppimiseen liittyvissä tilanteissa. Kuulisin mielelläni, herättääkö se ajatuksia tai kysymyksiä!
Ja tämän pohjalta päästään viimein konkretiaan sen suhteen, miten me kouluttajat ja opettajat voimme hyödyntää tätä tietoa sellaisten oppimistilanteiden suunnittelemiseksi, jotka lisäävät oppimista tukevia tunteita. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani!
Photo by Toa Heftiba on Unsplash
Kirjoitukseni perustuu seuraaviin lähteisiin:
Pekrun, R. (2006). The control-value theory of achievement emotions: Assumptions, corollaries, and implications for educational research and practice. Educational Psychology Review, 18(4), 315–341. https://doi.org/10.1007/s10648-006-9029-9
Pekrun, R. (2024). Control-Value Theory: From achievement emotion to a general theory of human emotions. Educational Psychology Review, 36(3), 83. https://doi.org/10.1007/s10648-024-09909-7
Pekrun, R., Marsh, H. W., Elliot, A. J., Stockinger, K., Perry, R. P., Vogl, E., Goetz, T., van Tilburg, W. A. P., Lüdtke, O., & Vispoel, W. P. (2023). A three-dimensional taxonomy of achievement emotions. Journal of Personality and Social Psychology, 124(1), 145–178. https://doi.org/10.1037/pspp0000448
Pekrun, R., & Perry, R. P. (2014). Control-value theory of achievement emotions. In R. Pekrun & L. Linnenbrink-Garcia (Eds.), International handbook of emotions in education (pp. 120‒141). Routledge.
Yksi ajatus aiheesta ”Miten oppimiseen liittyvät tunteet syntyvät?”