Oppimisen tunne

Usein ajatellaan, että positiiviset tunteet edistävät oppimista ja negatiiviset haittaavat sitä. Myös tutkimuksessa teemaa on usein lähestytty tämän kahtiajaon kautta. Toisaalta joskus on esitetty myös, että positiiviset tunteet voivat haitata oppimista, koska ihminen haluaa tuntea olonsa hyväksi ja sitä tavoitellessaan on laiska ajattelija ja haluaa päästä helpolla. Mitä tunteista ja oppimisesta siis oikeastaan pitäisi ajatella?

Tunteiden ja oppimisen yhteys on todellisuudessa hyvinkin moninainen. Sen tarkastelua ei tee helpoksi ainakaan se, että oppimistilanteessa voi olla läsnä hyvin erilaisia tunteita,  kuten sosiaalisia tunteita, opiskelun aiheen herättämiä tunteita, vanhan tiedon ja opitun tiedon yhdistymiseen liittyviä tunteita tai saavutukseen liittyviä tunteita. Tässä tekstissä tarkastelen tunteita ja oppimista saavutustunteiden (achievement emotions) näkökulmasta. 

Reinhard Pekrun on saavutustunteiden tutkimuksen uranuurtaja. Hän kumppaneineen määrittelee saavutustunteet tunteiksi, jotka liittyvät erityisesti saavutuksia tavoitteleviin aktiviteetteihin (kuten oppimistehtäviin) sekä oppimisen lopputulokseen eli onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Näitä tunteita on siis luonnollista kokea esimerkiksi oppilaitoksissa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, urheilussa tai muuten tiettyihin tavoitteisiin tähtäävässä opiskelussa, mutta myös esimerkiksi opettajan työssä. Viime aikoina saavutustunteita on alettu tutkia myös muissa työkonteksteissa.

Pekrunin saavutustunteiden kontrolli-arvo -teoria (control-value theory of achievement emotions) (Pekrun, 2006, 2017; Pekrun ym., 2023; Pekrun & Perry, 2014) esittää, että tunteet syntyvät sen seurauksena, miten yksilö arvioi oman kontrollinsa oppimisaktiviteetista tai oppimisen lopputuloksesta, ja millaisen arvon hän aktiviteetille tai lopputulokselle antaa. Nämä arviot tapahtuvat usein tiedostamattomasti. Teorian mukaan siis esimerkiksi osaamisen tunne sellaisessa aktiviteetissa, jonka henkilö kokee tärkeäksi, voi edistää nauttimisen tunnetta. Kontrollin tunne yhdistettynä negatiiviseksi koettuun arvoon (esimerkiksi tehtävän kokemiseen huonona) voi taasen johtaa vihan tunteisiin. 

Kontrolli-arvoteoria antaa hyvän työvälineen saavutustunteiden ja oppimisen yhteyden tarkasteluun, koska se jaottelee tunteita hienojakoisesti. Tämä tapahtuu tarkastelemalla positiivinen/negatiivinen -akselin lisäksi myös tunteiden aktivoivuustasoa (aktivoiva/deaktivoiva) eli sitä, kuinka paljon tunne aktivoi tai virittää henkilöä fysiologisesti. Teoria luokittelee tunteita myös sen mukaan, liittyvätkö ne juuri työskentelyn alla olevaan aktiviteettiin vai oppimistulokseen (joko tulevaan tai jo saavutettuun).

Miten saavutustunteet vaikuttavat oppimiseen?

Saavutustunteet vaikuttavat oppimiseen vaikuttamalla esimerkiksi työmuistiin ja keskittymiseen, motivaatioon, tiedonkäsittelyyn ja oppimisstrategioihin sekä oppimisen itsesäätelyyn. Pääpiirteissään voi todeta, että positiiviset aktivoivat tunteet (kuten aktiviteetista nauttiminen, ylpeys, toivo) edistävät oppimista ja negatiiviset deaktivoivat tunteet (kuten tylsistyminen, toivottomuus) haittaavat oppimista. Toki näilläkin tunteilla voi olla sivuvaikutuksia. Esimerkiksi ylpeys saattaakin jossain tapauksissa viedä huomiota itseen oppimisen kustannuksella, tai tylsyys laittaakin hakeutumaan vähemmän tylsiin oppimistilanteisiin. Mutta pääsääntöisesti tutkimusnäyttö on näiden tunteiden suhteen vahva.

Positiivisten deaktivoivien ja negatiivisten aktivoivien tunteiden suhteen jaottelu suotuisiin ja epäsuotuisiin tunteisiin ei ole kuitenkaan yhtä vahva. Sama tunne saattaa eri tilanteissa ja eri ihmisillä johtaakin erilaisiin lopputuloksiin. Omaa ymmärrystäni lisätäkseni olen koonnut alla olevaan kuvaan, miten teoria ja tutkimus kuvaavat eri saavutustunteiden vaikutusta oppimiseen. Kuvan voi ladata myös pdf-tiedostona.

Mitä ajatuksia kuva herättää? 

Itse tulkitsen sitä niin, että tutkimuksen valossa oppijoiden positiivisiin tunteisiin satsaaminen kyllä kannattaa. Ei kuitenkaan kannata luottaa siihen, että mitkä tahansa positiiviset tunteet vain edistäisivät oppimista, sillä esimerkiksi helpotuksen ja rentoutumisen tunteet saattavat vähentää tarkkaavaisuutta ja motivaatiota ja edistää pinnallista opiskelua.

Toiseksi kuvio auttaa mielestäni hyvin ymmärtämään, että oppimiseen liittyviä negatiivisia tunteita ei voi täysin välttää, ja että joskus ne voivat toimia katapulttina toiminnoille, jotka edistävät oppimista. Mutta vaikka esimerkiksi viha ja häpeä saattavat saada oppijan esimerkiksi sisuuntumaan tai muuten motivoida muutokseen, eivät kyseiset tunteet ole pitkäjänteisesti kovinkaan hyvä perusta rakentaa oppimista. Menestyminen epäonnistumisia välttelemällä ja ulkoiseen oppimiseen säätelyyn turvautuen ei yleensä myöskään ole yhtä pohja oppimiselle kuin sisäinen motivaatio ja oppimisen itsesäätely.

Tästä kaikesta herää tietenkin kysymys, että miten voin opettajana tai muuna oppimisen asiantuntijana vaikuttaa oppijan kokemiin saavutustunteisiin ja siten tukea hänen oppimistaan. Tähän kiinnostavaan kysymykseen tulen syventymään seuraavassa tekstissä!

Photo by Robert Collins on Unsplash

Kirjoitukseni perustuu seuraaviin lähteisiin:

Pekrun, R. (2006). The control-value theory of achievement emotions: Assumptions, corollaries, and implications for educational research and practice. Educational Psychology Review, 18(4), 315–341. https://doi.org/10.1007/s10648-006-9029-9

Pekrun, R. (2017). Achievement emotions. In A. J. Elliot, C. S. Dweck., & D. S. Yeager (Eds.) Handbook of Competence and Motivation (pp. 251-271). The Guildford Press.

Pekrun, R., Marsh, H. W., Elliot, A. J., Stockinger, K., Perry, R. P., Vogl, E., Goetz, T., van Tilburg, W. A. P., Lüdtke, O., & Vispoel, W. P. (2023). A three-dimensional taxonomy of achievement emotions. Journal of Personality and Social Psychology, 124(1), 145–178. https://doi.org/10.1037/pspp0000448

Pekrun, R., & Perry, R. P. (2014). Control-value theory of achievement emotions. In R. Pekrun & L. Linnenbrink-Garcia (Eds.), International handbook of emotions in education (pp. 120‒141). Routledge.